Kipu olikin vain pipi

Keravan upeassa taidemuseossa avautui kuvataiteilija ja tutkija Mika Karhun kokoama ja kuratoroima näyttely Kipu - näkökulmia kivun anatomiaan. Näyttelyssä 16 taiteilijaa kuvaa omalla tavallaan erilaista kipua.

Menin näyttelyn avajaisiin suurin odotuksin, enkä kaikista vähiten siksi että suuri suosikkini professori Teemu Mäki oli yksi näyttelyn taiteilijoista. Valitettavasti hän oli ulkomaan matkan takia estynyt tulemasta näyttelyn avajaisiin itse. Näyttelyn avajaiset sujuivat totutuissa merkeissä eli Mika Karhu piti varsin analyyttisen ja näyttelyn sisältöä valoittavan puheen ja osallistuvat taiteilijat kukitettiin. Tässä vaiheessa on pakko todeta että avajaisten karpalobooli oli sekä erittäin hyvää ja myös tehokasta.

Taidemuseon alakerrassa huomio kohdistui ensin taiteilijapariskunta Teija ja Pekka Isorättyän yhdessä Keravalaisten nuorten kanssa valmistamiin rollaattoreita työntäviin vanhusrobotteihin. Näiden robottien lisäksi en voinut olla kiinnittämättä huomiotani Juha Sääsken suuriin pop-taide maalauksiin. Molemmissa tapauksissa kipu, jota haluttiin kuvata oli lähinnä yhteiskunnan tai ympäröivän yhteisön aiheuttamaa sosiaalista ahdistusta ja epävarmuutta.

Yläkerran näyttelytilassa päästiinkin tutustumaan jo kipuun lääketieteellisenä tai fyysisenä tunteena. Kari Vehosalon valokuvan tarkat maalaukset lääketieteellisistä operaatioista olivat lähinnä puistattavan hienoja ja toimivat juuri tässä näyttelyssä todella hyvin. Niina Rätyn upeasti toteutetut maalaukset olivat ahdistavia ja todella hienosti toteutettuja. Teemu Mäen yhdessä Aalto-yliopiston opiskelijoiden kanssa valmistama kliseinen, Venäjä kriittinen Tsetseenia kollaasi oli hieman liian osoitteleva ja idealtaan yksinkertainen. Kuraattorin itsensä tekemät tussi/sekatekniikka työt olivat sangen tummasävyisiä ja sinänsä hauskoja, mutta ehkä niidenkin kohdalta jäi miettimään ilmensivätkö ne näyttelyn otsikkoa. Timo Heino oli yhdessä Aalto-yliopiston opiskelijoiden kanssa valmistanut pitkän käytävämäisen installaation Arpeutuma. Vaalean käytävän päähän oli kiristetty kirkkaanpunainen kumikalvo, johon oli ommeltu tikit. Tämä päällisin puolin yksinkertainen teos oli varsin sykähdyttävä herättäen mielikuvia niin lääketieteen kuin pornografiankin suuntiin.

Kaiken kaikkiaan näyttelystä poistuessa jäi kuitenkin olo, että taidemaailman kokema kipu ei ehkä ole kuin pientä pipiä ympäröivän reaalimaailman todellisten kipujen rinnalla.