Intohimoa ja fillarointia

Näin aluksi täytyy tehdä tunnustus. Olen jäänyt fillarointiin auttamattomasti koukkuun. Siitä on päässyt muodostumaan lähes intohimo ellei peräti pakkomielle.
Kesä ollut mitä mainioin, ainakin fillaristin näkökulmasta. Aurinkoa on piisannut ja harvoin on joutunut sadevaatteita repusta kaivamaan. Paikallislehdessä oli autottomana päivänä juttu meidän fillaroivasta perheestä, jossa tulin maininneeksi että vuodessa tulee pyöräiltyä vähän yli 5000 kilometriä. On tainnut tänä vuonna mennä kyseinen kilometrimäärä jo rikki.
Olen itse miettinyt syitä miksi fillaroin. Tärkein syy on varmasti se että fillarointi on vain niin himputin mukavaa ja rentouttavaa puuhaa. Muita syitä ovat varmasti oman kunnon ylläpitäminen ja ekologiset seikat.
Toivottavasti syksy on leuto ja lumi ei tule maahan liian aikaisin eli kunnollisia fillarointikelejä jatkuisi mahdollisimman pitkään. Ja vaikka kelit olisivatkin surkeat uskon että fillaroin silti...