Lasten ja nuorten kulttuuri Tuusulassa

Tuusulan Kulttuurilautakunnan puheenjohtajana olen tyytyväisenä huomannut, että Keski-Uusimaan Lukijan kynästä-palstalla on ollut kaksikin Tuusulan kulttuurielämää kommentoivaa kirjoitusta. Molempia kirjoittajia sekä Nina Kiurua että Sarianna Laitista huolestutti lasten ja nuorten kulttuurin vähäinen määrä Tuusulassa. Tuoreena kulttuurilautakunnan puheenjohtajana en ollut heidän kanssaan aivan samaa mieltä, mutta luonnollisesti asiaan piti paneutua ja ottaa selvää mikä on lasten ja nuorten kulttuurin tila kunnassamme. Tässä tarkastelussa en ole orjallisesti seurannut lautakuntarajoja vaan olen pyrkinyt poimimaan esiin vain parhaimpia makupaloja Tuusulalaisesta lasten ja nuorten kulttuurista.
Tuusulan Kulttuurilautakunnan strategisissa linjauksissa keskeisenä painopistealueena on pidetty lasten ja nuorten kulttuuritoiminta. Sen tavoitteena on vahvistaa taide- ja kulttuurikasvatusta ja paikallista identiteettiä sekä kehittää lasten ja nuorten hyvinvointipalveluita sekä ehkäistä syrjäytymistä. Näihin komealta kalskahtaviin tarkoitusperiin pyritään pääsemään kaikilla kulttuuripalveluiden kolmella sektorilla eli kirjastoissa, kulttuuripalveluissa sekä museoissa.
Tuusulassa kirjastopalveluja tarjoavat Hyrylän keskustassa sijaitseva pääkirjasto ja kolme lähikirjastoa, Jokelan kirjasto, Kellokosken kirjasto, Riihikallion kirjasto sekä kirjastoauto Lukijan Onni. Kirjastot tarjoavat tietysti normaalitarjonnan eli kirjojen, elokuvien ja musiikkitallenteiden lisäksi myös lapsille suunnattuja nukketeatteri esityksiä, satutunteja ja elokuvaesityksiä. Sen lisäksi kirjastothan ovat kuntalaisten, niin nuorten kuin vanhempienkin ”olohuoneita ” eli yhteisöllisiä kohtaamispaikkoja.
Yleisen kulttuuritoiminnan yksikkö tuottaa sekä järjestää itse erilaisia kulttuuritapahtumia ja palveluita. Se on myös yhteistyökumppanina monissa paikallisissa tapahtumissa. Tällaisia tapahtumia ovat esimerkiksi Montturock, Tuusulan Taiteiden yö tai vaikka Meidän Festivaali. Montturockin lisäksi rockia on tarjolla ainakin Jokelassa Lampirockissa tai vaikka Riihikalliossa Riha On Rockissa puhumattakaan Nuorisotoimen järjestämistä bändikilpailuista ja bändi-illoista nuorisotiloissa. Tässä yhteydessä ei voi olla hehkuttamatta Riihikallion vasta valmistuneen nuorisotilan monikäyttöisiä ja upeita bänditiloja.
Upeata kulttuuripalvelua on myös kaikille kunnan yhdeksäsluokkalaisille jaettava K9-kortti. Kortin tarkoituksena on kannustaa ja tukea nuoren omaehtoista kulttuuri- ja liikuntaharrastusta. Kortilla pääsee ilmaiseksi kaikkiin kunnan museoihin, Taiteiden yöhön, Keski-Uudenmaan teatteri KUT:in kahteen esitykseen sekä moniin muihin kohteisiin. Tällä viikolla kaikki K9-kortin haltiat eli kaikki kunnan 9.-luokkalaiset pääsevät kouluilla Tamperelaisen Ahaa teatterin nuorten elämästä kertovaan Pussaus K-oppi-esitykseen.
Lasten kulttuurin alalta Tuusulalainen huipputuote on Skidiviikot, jotka keväisin ja syksyisin tarjoavat teatteria, tanssia, konsertteja, elokuvia, kuvataidetta ja pajoja eri puolilla kuntaa. Skidiviikkojen suosio on ollut vuodesta toiseen vankkumaton eli lähes kaikki esitykset ovat aina loppuunmyytyjä.
Tuusulan taidemuseoissa eli Halosenniemessä, Taidekeskus Kasarmilla ja Taiteilijakoti Erkkolassa sekä kotiseutumuseo Klaavolassa järjestetään opetustoimintaa lapsille ja nuorille eli mielenkiintoisia työpajoja löytyy niin päiväkoti-, koulu- kuin lukioikäisillekin.Tuusulan museon työpajat syventävät ja elävöittävät museoiden toimintaa ja niiden näyttelyitä. Työpajat ovat toiminnallisia ja omakohtaiseen tutkimiseen kannustavia kokonaisuuksia. Kuva- ja sanataiteen ohella pajoissa hyödynnetään draaman keinoja. Sisällöltään pajat ovat soveltuvia koulujen moneen oppiaineeseen.
Näiden edellä mainittujen lisäksi Kulttuurilautakunta jakaa toimintatukea ja avustuksia lasten ja nuorten teattereille sekä omaehtoisiin kulttuuritapahtumiin ympäri kuntaa. Oma lukunsa olisi myös koulujen ja niiden vanhempainyhdistysten järjestämät kulttuuritapahtumat ja kerhot.
Jos lapsi tai nuori haluaa harrastaa tai saada taiteen opetusta Tuusulassa on oppilaitoksia ja mahdollisuuksia monia. Tuusulan lasten ja nuorten kuvataidekoulu tarjoaa 4-20 -vuotiaille lapsille ja nuorille mahdollisuuden opiskella kuvataiteita pitkäjänteisesti. Koulussa tarjotaan laajan oppimäärän mukaista kuvataiteen perusopetusta, joka tarjoaa välineitä monipuoliseen kuvalliseen itseilmaisuun, luo pohjan elinikäiselle taiteen harrastamiselle ja siitä nauttimiselle sekä valmiudet hakeutua taidealojen jatko-opintoihin.
Musiikin perusopetusta tarjoaa lapsille ja nuorille Keskisen Uudenmaan musiikkiopisto jonka opetusohjelmassa on perinteinen klassinen musiikki sekä pop/jazz -musiikki. Erityinen painoarvo musiikkiopistossa on erimuotoisen yhteismusisoinnin opetus ja harjoittaminen. Oppilaitoksessa toimii useita eri orkestereita aloittelijoiden kokoonpanoista täyteen sinfoniaorkesteriin. Lisäksi on toiminnassa useita pienyhtyeitä ja lasten- sekä nuortenkuoro. Pop/jazz -musiikin puolella on useita bändejä.
Tuusulan kansalaisopiston yhteydessä toimiva Lasten ja nuorten sanataidekoulu järjestää taiteen perusopetuksen mukaista sanataideopetusta. Sanataiteen yleisenä tavoitteena on tukea oppilaan minän kasvua ja kehittymistä sekä hänen kykyään jäsentää ympäröivää todellisuutta.
Näiden lisäksi Tuusulan kolmessa taajamassa toimii Taito uusimaa ry:n ylläpitämä käsityökoulu Helmi. Sen perusryhmät ovat tarkoitetut kaikille 7-16-vuotiaille käsityöstä innostuneille tytöille ja pojille. Käsityön taiteen perusopinnoissa tutustutaan laajasti käsityön tekniikoihin ja materiaaleihin.
Pekka Halosen akatemia on Keuda Tuusulan kulttuurialan koulutusyksikkö. Kuvallisen ilmaisun koulutukseen erikoistuneessa yksikössä annetaan ammatillista toisen asteen kuvallisen ilmaisun perustutkintokoulutusta ja kansanopistokoulutusta.
Huomioon ottaen melko niukat taloudelliset voimavarat ja tiukan henkilöstöresurssin on Tuusula mielestäni järjestänyt melko edustavan kattauksen lapsille ja nuorille suunnattua kulttuuritarjontaa. Luonnollisesti aina löytyy parantamisen varaa. Uskon että erityisesti tulevalla lautakuntakaudella tullaan panostamaan nuorten kulttuuriin ja erityisesti siihen, miten kulttuurilla voitaisiin ehkäistä mahdollista nuorten syrjäytymistä. Myös yhteistyön kehittäminen muiden sivistystoimen lautakuntien kanssa on ehdottoman tärkeää näinä taloudellisesti tiukkoina aikoina. Koska lasten ja nuorten kulttuuri on lautakunnassamme keskeisenä painopistealueena uskon, että kuntalaiset voivat nukkua yönsä rauhassa, sillä lasten ja nuorten kulttuuri on Tuusulassa hyvissä käsissä.

                                                                                       

Intohimoa ja fillarointia

Näin aluksi täytyy tehdä tunnustus. Olen jäänyt fillarointiin auttamattomasti koukkuun. Siitä on päässyt muodostumaan lähes intohimo ellei peräti pakkomielle.
Kesä ollut mitä mainioin, ainakin fillaristin näkökulmasta. Aurinkoa on piisannut ja harvoin on joutunut sadevaatteita repusta kaivamaan. Paikallislehdessä oli autottomana päivänä juttu meidän fillaroivasta perheestä, jossa tulin maininneeksi että vuodessa tulee pyöräiltyä vähän yli 5000 kilometriä. On tainnut tänä vuonna mennä kyseinen kilometrimäärä jo rikki.
Olen itse miettinyt syitä miksi fillaroin. Tärkein syy on varmasti se että fillarointi on vain niin himputin mukavaa ja rentouttavaa puuhaa. Muita syitä ovat varmasti oman kunnon ylläpitäminen ja ekologiset seikat.
Toivottavasti syksy on leuto ja lumi ei tule maahan liian aikaisin eli kunnollisia fillarointikelejä jatkuisi mahdollisimman pitkään. Ja vaikka kelit olisivatkin surkeat uskon että fillaroin silti...

Kipu olikin vain pipi

Keravan upeassa taidemuseossa avautui kuvataiteilija ja tutkija Mika Karhun kokoama ja kuratoroima näyttely Kipu - näkökulmia kivun anatomiaan. Näyttelyssä 16 taiteilijaa kuvaa omalla tavallaan erilaista kipua.

Menin näyttelyn avajaisiin suurin odotuksin, enkä kaikista vähiten siksi että suuri suosikkini professori Teemu Mäki oli yksi näyttelyn taiteilijoista. Valitettavasti hän oli ulkomaan matkan takia estynyt tulemasta näyttelyn avajaisiin itse. Näyttelyn avajaiset sujuivat totutuissa merkeissä eli Mika Karhu piti varsin analyyttisen ja näyttelyn sisältöä valoittavan puheen ja osallistuvat taiteilijat kukitettiin. Tässä vaiheessa on pakko todeta että avajaisten karpalobooli oli sekä erittäin hyvää ja myös tehokasta.

Taidemuseon alakerrassa huomio kohdistui ensin taiteilijapariskunta Teija ja Pekka Isorättyän yhdessä Keravalaisten nuorten kanssa valmistamiin rollaattoreita työntäviin vanhusrobotteihin. Näiden robottien lisäksi en voinut olla kiinnittämättä huomiotani Juha Sääsken suuriin pop-taide maalauksiin. Molemmissa tapauksissa kipu, jota haluttiin kuvata oli lähinnä yhteiskunnan tai ympäröivän yhteisön aiheuttamaa sosiaalista ahdistusta ja epävarmuutta.

Yläkerran näyttelytilassa päästiinkin tutustumaan jo kipuun lääketieteellisenä tai fyysisenä tunteena. Kari Vehosalon valokuvan tarkat maalaukset lääketieteellisistä operaatioista olivat lähinnä puistattavan hienoja ja toimivat juuri tässä näyttelyssä todella hyvin. Niina Rätyn upeasti toteutetut maalaukset olivat ahdistavia ja todella hienosti toteutettuja. Teemu Mäen yhdessä Aalto-yliopiston opiskelijoiden kanssa valmistama kliseinen, Venäjä kriittinen Tsetseenia kollaasi oli hieman liian osoitteleva ja idealtaan yksinkertainen. Kuraattorin itsensä tekemät tussi/sekatekniikka työt olivat sangen tummasävyisiä ja sinänsä hauskoja, mutta ehkä niidenkin kohdalta jäi miettimään ilmensivätkö ne näyttelyn otsikkoa. Timo Heino oli yhdessä Aalto-yliopiston opiskelijoiden kanssa valmistanut pitkän käytävämäisen installaation Arpeutuma. Vaalean käytävän päähän oli kiristetty kirkkaanpunainen kumikalvo, johon oli ommeltu tikit. Tämä päällisin puolin yksinkertainen teos oli varsin sykähdyttävä herättäen mielikuvia niin lääketieteen kuin pornografiankin suuntiin.

Kaiken kaikkiaan näyttelystä poistuessa jäi kuitenkin olo, että taidemaailman kokema kipu ei ehkä ole kuin pientä pipiä ympäröivän reaalimaailman todellisten kipujen rinnalla.

Kuutti Lavonen on pop

Taidekeskus Kasarmissa on avattu todella kattava Kuutti Lavosen taidenäyttely. Näyttelyssä on sekä grafiikkaa että maalauksia 1990-luvulta aina tähän päivään asti eli melkoisen näyttävä kattaus Kuutti Lavosen tuotantoa.
Itse olen aikaisemmin karsastanut Kuutti Lavosen töitä niiden näennäisen helppouden ja jonkinlaisen keveyden takia. Kuutti Lavosen töihin törmäsi liian usein huonekalukauppojen esittelyolohuoneissa. Jotenkin niistä muodostuit minulle sellainen yleisesti hyväksyttävän taiteen normi. Ja täytyy myöntää että vanhana punkkarina olen aina pyrkinyt karsastamaan tällaisia normeja.
Kasarmissa oleva näyttely onnistui avaamaan silmäni näkemään Kuutti Lavosen tuotannossa myös minulle uusia ja positiivisia puolia eli sanalla sanoen opin pitämään taiteilijan kuvakielestä. Kukaan ei todellakaan voi väittää ettei Kuutti Lavonen olisi teknisesti aivan mestarillinen niin grafiikan tekijänä kuin maalarina.
Minulle tuli yllätyksenä kuinka paljon töissä on muistumia minulle niin läheiseen pop-taiteeseen ja ennen muuta Andy Warholliin. Vaikka grafiikka on ilmeisesti nykyään hänen ominta alaansa, niin minuun tekivät kyllä suurimman vaikutuksen hänen suuret pastelliliiduilla piirtämänsä kasvotutkielmat. Niissä näkyi hienosti kuinka taitava viivan käyttäjä Kuutti Lavonen on.

Miksi ihmiset kirjoittelevat blogeja ?

Otsikossa oleva kysymys on pyörinyt mielessäni pitkään. Miksi ihmiset kirjoittavat blogeja ja erityisesti se kenelle näitä kirjoitetaan. Onko tämä itselle annettavaa terapiaa vai halutaanko että näitä todella lukevat muutkin. Olisiko tämä yksi kansalaisen vaikutuskanava lisää...
Olivat syyt sitten mitä vain niin kaikesta huolimatta olen avannut itselleni blogin ja aion ottaa selvää onko minusta blogin pitäjäksi eli muistanko käydä kommentoimassa ja kirjoittelemassa itseäni kiinnostavista asioista riittävän tiuhaan.